Lauantai 13.4. oli se päivä, jolloin meillä rakentaminen on kestänyt 200 päivää. Laskeminen on aloitettu siitä, kun kaivinkoneen kauha iskeytyi saviseen tonttiimme syyskuussa 2018. Aika on mennyt nopeasti. Onneksi, meillä on ollut varsin vähän vastoinkäymisiä tämän projektin aikana. Tämä on ehkä hyvä hetki pohtia reilun puolen vuoden tekemisiä.

Kuvituksena tähän juttuun olen laittanut sisätöiden ja sisäpintojen eri vaiheita. Nyt tilanne on, että 1) väliseinät on pohjamaalattu Virtasen pohjamaalilla ja 2) kosteiden tilojen ABL-laatat on asennettu, mutta ovat vielä vähän aikaa saumausta vailla.

Rakentaminen on niin monitahoista, että suunnitteluvirheiltä ja unohduksilta ei voi välttyä. Ja osa suunnitteluvirheistä johtuu, kun suunnitelmat eivät kaikilta yksityiskohdilta sovellu keskenään. Myös osa johtuu siitä, että allekirjoittanut ei ole osannut ajatella kokonaisuutta tai ennakoida riittävästi. Esim sähkösuunnitelmien lukeminen on jäänyt allekirjoittaneelta puolitiehen. Miestä ei nyt kyllä voi tähän kohtaan vetää mukaan. Täytyy rehellisesti katsoa peiliin. 😊

Talotehtaan kanssa olemme olleet tiiviissä yhteistyössä koko projektin ajan. Honkarakenteella useamman henkilön kanssa, mm Jyri Välilän, Eino Meriläisen ja myyjämme kanssa. Tottakai olemme olleet myös vastaavan mestarin, Harri Laurosen, ja sisätöiden vastaavan, Otso Korhosen kanssa koko ajan yhteyksissä.

Projektimme ollessa erikoisempi, Terve Talo-kohde, niin olemme varmasti monista muista kohteista poiketen keskustelleet talotoimituksen jälkeen materiaalivalinnoista ja prosesseista Honkarakenteen kanssa normaalia enemmän. He ovat myös antaneet näkemystään ja kysyneet VTT:ltä tarpeen vaatiessa. Yksi tällainen kysymys oli, että mitä teippiä tai muuta materiaalia tulee käyttää saunasadun liittämisessä yhteen. Emme löytäneet M1 luokituksen materiaalia tätä tarkoitusta varten. Nyt tämäkin kysymys on ratkaistu.

Aviomieheni on hyvä pohtimaan rakennustarvikkeiden menekkiä tontilla ennakkoon. Olen havainnut, että hän miettii noin 2-3 viikon verran eteenpäin. Kun tavarat ovat ajoissa käytettävissä, ei siis ole tarvinnut suinpäin säntäillä rautakauppaan. Ennakoinnissa on myös se hyvä puoli, että ehtii vertailla materiaaleja ja hintoja paremmin. Ja kun materiaali on laskettu hyvin, niin pääsääntöisesti on tarvittava määrä kerralla tontille viety. Ei siis peräkärry-rallia ole lisähankintoihin tarvittu. Ei myöskään ole työt seisahtuneet, koska jonkun olisi päivän aikana pitänyt lähteä hakemaan materiaalia kaupasta. Ennakointi on avainsana, vaikkakin lajina haastava.

Stark Martinlaakso, Ville Haapanen on ollut tosi avulias ja mukava. Hän on rennon rauhallisesti käynyt tarpeitamme läpi. Auttanut materiaalien taustatietojen selvittämisessä (mm M1 vaatimus) ja monella muullakin tapaa ollut avulias ja asiallinen. Starkilla kaikki ovat olleet mukavia. Nuori tiimi missä on energiaa ja näkemystä. Apua saa, kun sitä tarvitaan.

Myös Suutarilan Starkin sisustusneuvoja Johanna Koivuluoma on ollut suureksi avuksi. Itselleni sisustaminen ei ole luontaista, joten en näe niin herkästi värien vaikutusta kokonaisuuteen.

Tässä kun pohtii kokonaisuuksia syksystä tähän päivään, niin nousee mieleen, että maakostean betonin (Bekason, Bekafloor) valitseminen oli hyvä ratkaisu. Ei turhaa veden kantamista velli-betonin muodossa taloon sisälle. Tämä vähensi kuivumisaikaa. Lisäksi maakosteaa betonia ei tarvitse hioa, joten yksi työvaihe vähemmän ja myös pölyä taloon sisälle vähemmän.

Pari asiaa olemme joutuneet laittamaan uusiksi: 1) IV-koneen vaihto ja 2) on laattojen vaihtaminen.

IV-koneen vaihtamisesta teen jutun, kun homma on paketissa. Olen huomannut, että vasta loppuun saattamisen jälkeen on parempi kirjoittaa.

Kosteiden tilojen lattialaatta meni kertaalleen uusiksi. ABL:n myyjän kanssa asia oli helppo hoitaa, kun laatat olivat vasta saapuneet tontille. Syynä vaihtamiseen oli, että ensimmäinen valinta ei toiminutkaan. Sen huomasi vasta, kun laattoja aseteltiin paikoilleen.

Peräkärryllä on mies ahkerasti käynyt tyhjentämässä roskia kaatopaikalle. Jätettähän rakentamisessa tulee. Siltä ei voi välttyä. Toistaiseksi olemme todenneet, että jätelava olisi ollut turhan järeä tapa hoitaa roskia pois tontilta. Toki Vantaalla matkat sorttiasemalle ovat suhteellisen lyhyitä, joten pienellä peräkärryllä kuljettaminen ei ole kovin tuskallista. Samoin kotimme on vain 120 m2, joten jätettä tulee vähemmän.

Perheessä raksaväsymys menee vaiheittain perheen jäseneltä toiselle. Mies osaa sen kyllä peittää hyvin. Hän vain puskee eteenpäin. Asia, hankinta, päätös kerrallaan. Itselläni tulee kiukku ja väsymys. Olen päättänyt, että en päivitä blogia, mikäli väsymys on liian korkea. Silloin yleensä ei nimittäin somessa tule hyvää jälkeä. Ja toinen syy radiohiljaisuuteen on, että asioiden etenemiseksi tulee keskittyä työstöön ei kirjoittamiseen.

Stressi toki näkyy myös aika ajoin pohdintahetkenä yön pikkutunteina sängyssä kylkeä vaihtamisen merkeissä. Onneksi nämä kerrat ovat yhden käden sormilla laskettavissa. 😊

Mitä seuraavaksi:

• Maalämpöpumpun asennus
• Keittiö ja muut kiintokalusteet
• Vaatekaapit
• Sisäovet
• Valaistus
• Vintille portaat, lattiat ja muut
• Listat kattoon ja lattiaan
• Tapetointi ja maalaus
• Maatyöt ja pihatyöt

En pitkään aikaan uskaltanut ollenkaan ajatella, että kotimme valmistuisi kohta. Emme halunneet ajatella määräaikaa ollenkaan. Tutuille saatoin kysyttäessä sanoa, että 3kk, tai 6kk, tai ehkä kesän alussa, mahdollisesti vasta kesän lopussa. Välillä oli ihan sama, mitä sanoi. Rakentaminen venyy joka tapauksessa.

Muutostilanteita ja yllättäviä käänteitä tulee kunnioittaa, jotta ei liian lukkoon lyödyn aikataulun ja turhan hätiköinnin takia tehdä virheitä. Esim. kuivumista ei voi varmuudella aikatauluttaa.  

Tuntui liian voimakkaasti siltä, että jos määräaika sovittaisiin ja siitä jouduttaisiinkin lipeämään, ei sitä vastoinkäymistä jaksaisi. Jo ennen rakentamisen aloittamista vastoinkäymisiä on ollut riittävästi.

MUTTA, nyt kevätauringon paistaessa päivä päivältä voimakkaammin, tulee pienoinen ajatus, että ilman määräajan sopimista on lopputöiden ja lopullisten päätösten (materiaalivalinnat) tekemistä on mahdotonta saada hommaa päätökseen. Näinhän asia toki kliinisesti katsottuna onkin. Mutta tunteet eivät toimi kliinisesti.

Niinpä pikkuhiljaa, kun rakentamisen päivistä 200 on takana, alkavat ajatukset nousta herkemmin pintaan, että kesäkuun puoliväli olisi lopullinen määräaika. Ammattilaiset ympärillämme sanovat, että ilman muuta silloin ollaan valmiita. En toki ole ammattilainen, mutta silloin tulisi kaikkien vaiheiden sujua ilman katkoa ja kitkaa. Sen verran meillä on kokemusta takana, että ”Not gonna happen!”

Olen kuitenkin sortunut jo siihen, että valmistuminen on seuraavan 2 kk:n aikana ja muuttovapaata on jo varattu kesäkuun toiselle viikolle. 😊 Viive, jos sellainen kulman takaa tulee kuvioihin mukaan, tuskin on kuitenkaan viikkoa kahta suurempi.

200 päivän jälkeen rakentaminen tuntuu varsin hyvältä. Syksyllä ajattelin, että perheenä olisimme vielä enemmän kuluneita ja väsyneitä.

Toki stressi ja viimeisten vuosien vaikeudet on ajoittain kovastikin pinnalla. Silti avioero ei ole lähimaillakaan. Riitelymme, mitä toki säännöllisesti harrastetaan, on onneksi ennemmin kinastelua, kuin todellista syvien tunteiden sotatilaa. Johtuuko tämä meistä itsestä vai siitä, että aiemmat kokemukset olivat huomattavasti rankempia.

Joka tapauksessa odotan pääsyä omalle aurinkoiselle terassille aamukahville ja kuuntelemaan lintujen laulua. 😊 😊