Ontelolaattojen saumauksen kosteus – ratkaisu levykuivaimet!

Jatkettiin lämmittämistä. Kävimme Ossin kanssa ryömintätilassa tarkistamassa, että ontelolaattojen alla olevat reiät ovat todellakin auki. Porasimme niihin leveämmät reiät. Mitään vettä ei tullut alas. Laatat tuntuivat kosteilta. Toki ontelon kohdalta laatta tuntuu sormen alla kuivemmalta kuin onteloiden välissä. Ryömintätilassa oli outoja vesiläikkiä. Ihan kuin olisi perustuksista, ontelolaatoista solahtanut vettä läpi. Lecasora puuttuu vielä ryömintätilasta, koska se asennetaan vasta putkien asentamisen jälkeen. Tämä saattoi olla yksi syy, että kosteus pääsi maasta nousemaan herkemmin, kun kapillaarikatko ei välttämättä ollut vielä riittävä. Ja kapillaarikatko ei estä kosteutta nousemasta vesihöyrynä. Se estää vapaan veden nousemista, imeytymistä kuiviin rakenteisiin. Ontelolaatat voivat kondensoida pohjastaan, jos niiden lämpötila on reilusti alempi, kuin taustalla vaikuttava lämpötila. Kastepisteen syntymiseen vaikuttaa luonnollisesti myös taustan suhteellinen kosteus. Ryömintätilassa se on tyypillisesti koholla jo valmiiksi.

Honkarakenne oli myös keskustellut tämän 6 viikon aikana VTT:n kanssa ja he olivat lausuntonsa antaneet. Sertifiointia ei tule antaa, mikäli ontelolaattojen saumat eivät ole kuivuneet riittävästi. Ja riittävästi oli 90 RH%.

Kun olimme kuivattaneet noin 6 viikkoa, niin hirret alkoivat kuivua liikaa. Tuli hiushalkeamia. Kaikki muu oli rutikuivaa, paitsi ontelolaattojen saumat. Alkoi olla jo surrealistinen olo, kun kaikki muu tilassa kuivuu, paitsi saumat. Käsittämätöntä. Kun kolmannen kerran tuli Vertialta kaveri mittaamaan ja vieläkään ei ollut RH% tippunut riittävästi, niin päätimme mieheni kanssa, että otamme levykuivaimet. Ei mitään hajua minkä tyyppisestä laitteesta käytännössä on kysymys ja miten ne toimivat. Jotain oli tehtävä. Tässä vaiheessa olimme odottaneet jo 6 viikkoa, että päästään jatkamaan hommia.

Normaalistihan ontelolaattoja tai niiden saumoja ei kosteusmitata ollenkaan. Moni sanoo, että jos näin tehtäisiin joka torpassa, niin ei valmistuisi taloja ollenkaan riittävällä nopeudella. Vai pitäisikö ajatella, että rakentamisen aikataulut ovat tällä hetkellä liian lyhyitä. Ja olisiko kuitenkin tämä yhtenä tekijänä vaikuttamassa monen talon sisäilmaongelmiin. Yleinen käytäntö on, että näitä ei koskaan tarkasteta. Ehkä tätä yleistä käytäntöä tai hyväksi havaittua toimintatapaa olisi syytä tarkastella uudestaan..

Mutta tarkoituksena meillä oli tammikuun puolessa välissä siis lähteä tositoimiin ja saada nopeammin lattia kuivaksi kuin vain odottamalla. Otimme suosituksesta yhteyttä alalla toimivaan Humitoriin. Kaverit olivat erittäin mukavia. Asiantuntevia. Ja myös tekivät ehdotuksia, kuinka ongelma saadaan taklattua. Meitä oli tontilla palaveeraamassa vastaava työnjohtaja Harri Lauronen, Honkarakenteen Jyri Välilä, sisätöiden työnjohtaja Otso Korhonen ja Humitorin edustajat vauriotarkastajat Pasi Jokivuori ja Mauri Heikkinen allekirjoittaneen lisäksi. Noin tunnin verran käytiin läpi tehdyt toimenpiteet, tilannekatsaus ja mahdolliset vaihtoehdot asian kuntoon saattamiseksi.

Sovimme asioiden laittamisesta kuntoon ja Humitorin laitteet, Dry Boost, olivatkin todella nopeasti tontilla. Kun menin paikalle, niin kyllä oli konesalin tuntua. Ja ilma oli viileämpi, koska laitteiden teho oli suunnattu lattiaan. Myös ontelopohja oli lämmennyt huomattavasti. Lattiassa oli nyt todellista lämmön tuntua.

Laitteita oli käytössä 50 kpl.

Reilun 2 viikkoa olivat laitteet asennettuina ja toiminnassa. Niitä tuli siirtää aika ajoin, jotta lämpö jakaantuu tasaisesti. Laitteiden väliin jätettiin tilaa, jotta kosteus pääsee poistumaan huoneilmaan. Laitteita oli kaiken kaikkiaan 50 kpl. Käytössä oli kahdenkokoisia laitteita.

Laitteesta kuva läheltä.

Kun koko urakka alkoi olla ohi, muistaa Vantaan Energia meitä. Laskulla. Mehevällä laskulla, missä oli vain ensimmäisen 6 viikon kuivatuksia. Toinen mokoma on vielä tulossa. Tiedoksi vielä, että kuivauslaitteet kuluttivat 9492 kWh.

Mikä oli tämän prosessin opetus? Mitä ajatuksia tästä jäi?

  • Suojaa perustukset, että kosteutta ei pääse betoniin tai ontelolaattoihin. Tai mikä ikinä onkaan perustusten materiaali.
  • Mittaa myös perustusten kosteus, vaikka kukaan ei sitä vaatisikaan. Kosteuden tulee olla alle 90 RH%.
  • 5-10 vuoden sisällä levykuivainten käyttö on normi jokaisessa kohteessa, mikä halutaan rakentaa kunnolla. Myös julkiset kohteet kannattaa tässä huomioida.
  • Asennuta levykuivaimet mahdollisimman nopeasti. Toki betonin tulee ensin rauhassa hetken kuivaa, jotta se lujittuu. Kuuntele tässä kohtaa asiantuntijaa.
  • Säästät turhissa sähkölaskuissa, kun käytät levykuivaimia, etkä mitä tahansa propelleja turhaan viikkoja tai kuukausia.
Oli hurjan tuntuista kävellä sisällä, kun laitteet olivat humisemassa. Ja asiantuntijat kävivät siirtämässä niiden sijaintia noin 4 päivän välein. Kuva: Humitor Oy.

Nyt on kuitenkin ihanaa, että lattiaan on asennettu eristykset helmikuun ensimmäisen viikon aikana ja töitä on päästy jatkamaan!!

Ontelolaattojen saumauksen kosteus – mikä on ongelman ydin?


Meillä oli rakentamisen osalta koko syksyn hyvä vauhti päällä. Joulukuun alussa, maalämpökaivon porauksen jälkeen, oli tarkoitus mitata ontelolaattojen saumojen kosteus ja jatkaa töitä suoraan lattiavalua kohti. Ontelolaatat oli asennettu lokakuussa. Jonkun verran oli sadellut ontelolaattojen asennuksen ja pystytyksen välisenä aikana, mutta ei mitenkään rajusti. Ilmatieteenlaitoksen sivuilta tarkistin, että 2,49 cm oli sadellut ontelolaattojen asennuksen ja kattorakenteiden asentamisen välisenä aikana. Mittauspiste on noin 4 km:n päässä.

Vertian mittaaja poraa saumasta näytekappaleita, mitkä tutkitaan seuraavana päivänä laboratoriossa.
Samaa toimenpidettä käynnissä.

Vertia Oy suoritti ontelolaattojen saumojen mittauksen. Asiantuntija astuessaan ovesta sisällä sanoi ensimmäisenä, että saumat eivät ole vielä riittävän kuivia. Ihmettelin kommenttia, mutta en mitenkään epäillyt hänen sanomistaan. Olen monta kertaa nähnyt, miten kokemusta kerryttänyt pystyy näkemään suoraan tilanteen oikean laidan. Toki toivoin lopputuloksesta jotain muuta kuin märkää.

Mutta ihmettelimme kylläkin molemmat, että mistä oli vettä tullut ontelolaatan pinnalle, kun sellaisenkin kohdan löysimme. Meillä oli suojakangasta ollut muutaman neliön alalta ontelolaatan päällä, kun kurakelillä liikuttiin sisään ja ulos. Kun tarkemmin katsoi, niin myös tämä alue näytti muita kohtia kosteammalta.

Kun ensimmäisen mittauksen tulos tuli, olimme kaikki hämillämme. RH% 97 ja analyysi sisälsi lauseen, että betonin kuivuminen saumojen ja yhden valutäytön pinnalta ei ollut edes kunnolla alkanut. Täh!! Vaikka katto oli ollut pään päällä jo reilun kuukauden. Eikä syksy ollut mitenkään poikkeuksellisen kostea. Kuivuminen ei ollut edes alkanut!!

Mittaaja mainitsi heti, että kannattaa ottaa levykuivaimet käyttöön, koska näin ontelokentän valut saisivat kohdennetusti lämpöä ja kuivuminen edistyisi merkittävästi. LEVYKUIVAIMET?! MITKÄ?!  

Kaikki muut asiantuntija, vastaavia työnjohtajiamme myöten, olivat sitä mieltä, että lämppärit päälle vaan ja kyllä se siitä kuivuu. On aina ennenkin kuivunut. Hmm. Oikeastaan tässä vaiheessahan ei koskaan edes mittauksia tehdä, joten kuivumisen etenemistä on vaikea arvioida. Terve Talo konseptissa on edellytys, että perustukset myös mitataan. Ja tulee olla 90 RH% tai alle.

RH% = relative humidity % = suhteellinen kosteus%.

Kolme mittauskertaa näkyy reikinä ontelolaattojen saumassa.

Haluan täsmentää, että nyt siis ei puhuta lattiavalun kosteudesta. Lattiavalun kriittinen raja on 85 RH%. Siis kutsuttiin vuonna 2014 kriittiseksi rajaksi, ja nykyään se rakentajien kesken on normi. Ainakin muutamasta yleisestä keskustelusta olen havainnut tämän harmillisen suunnanmuutoksen.

Kuivuri hommissa.

Vertian kaveri oli mukava, kun hän oma-aloitteisesti mietti, missä ongelma voi olla, kun ei saumat kuivu. Tässä kohtaa oli hyvä käydä pohdintaa useamman tahon kanssa. Puhelimet olivat käytössä vastaavan työnjohtajan ja muiden kanssa. Ratkaisuja haettiin urakalla.

Laitoimme sitten kaksi kappaletta 9 kwh lämppäriä käyntiin. Ja myös alapohjassa oli ajoittain lämmityslaite käynnissä. Sähkökapasiteetti ei enää riittänyt, että kaikki 3 lämppäriä olisivat olleet yhtä aikaa päällä. Sähkökapasiteetin vajeen vuoksi taukotuvalla jäi sumpit keittämättä monena päivänä. Lisättiin sähkökapasiteettia. Lisättiin korvausilmalle aukkoja. Raksa-oveen reikiä. Hankittiin erillinen laite, kosteudenpoistaja. Ikkunoita pidettiin yötä päivää auki. Päivästä riippuen, lämpöä oli kuitenkin koko ajan yli +15C … +26C, vaikka ulkona oli -17C … -25C.

Kosteudenpoistaja ja yksi lämppäri kuvassa. Lattiassa näkyy sinisellä tulevia viemärimerkintöjä.

Viikon kuluttua tehtiin uusi mittaus. Vain pari prosenttia alempi. MITÄ?! EI KUIVU VIELÄKÄÄN??!!

Kuva joulukuu 2018.

Syyksi pohdinnan jälkeen todettiin, että sisäilman lämmitys ei riittävästi lämmittänyt itse onteloita, ja ontelot olivat lisäksi ryömintätilan kylmää ilmaa vasten. Jos olisi ollut kuuma kesä, niin tilanne olisi ollut täysin toinen. Pakkanen siis voitti tämänkin erän.

Ratkaisusta seuraavassa julkaisussa.

Tässä vielä kuva perustuksista ennen ontelolaattoja. Kuva syyskuu 2018.
Ja tässä ontelolaatat on asennetu.