Oli upea syksyinen päivä ja jotain on saatu aikaiseksi pihalla. Jo muutama viikko sitten on tuijat istutettu. Tänään yritin niitä suoristaa ja lisäksi laitoimme myös pihan puolelle lisää laudoituksella tukea penkkiin.

Viime viikon sateet olivat valuttaneet multaa aika lailla pois paikoiltaan, joten tuki on varmasti tarpeen

En vielä tiedä millaisilla kiville teemme etupihan kivet, joten en halua vielä laittaa kiviä tuija-aidan penkkiin. Siksi väliaikaisesti laitetaan nopea tuki laudoituksella. Saa toki nähdä kuinka ”väliaikainen” tästä lopulta tuleekaan. 🙂

Seuraavaksi pari kuvaa vajasta, mitä on rakennettu vasta pari viikkoa.

Tässä on taasen ollut hilajsieloa blogissa viimeiset viikot. Kesän aikana olemme muuttaneet jo uuteen kotiimme. Melkein kaikki on sisällä valmista. Ulkotyöt vielä voivat odottaa. Jatkan blogin kirjoittamista, ja aiheita on jonoksi asti. Nyt on myös meidän helpompi laittaa blogiin mukaan käyttökokemuksia !!

Hirsi pintana on elävä ja kaunis. Rakentamisen aikana koko ajan saa varoa hirren pintaa, koska se on lopullista pintaa. Hirsitalon rakentajalle tämä on usein yllätys ja pinnan varomisen oppi kyllä nopeasti.

Kerron tässä lyhyesti kokemuksiani hirren maalaamisesta. Tavoitteenani oli valkoiset seinät, mistä hivenen tai vähän enemmän kuultaa puun pintaa. Oksakohtia ja puun syyt jäävät siis näkyviin.

En koskaan kokeillut telalla. Se tuntui jotenkin hassulta, koska telan pinta on tasainen ja hirsi on epätasainen. Hirsien välit olivat ehkä se suurin syy, miksi suti tuntui paremmalta välineeltä. Siveltimen harjat osuvat paremmin joka sopukkaan.

Käytin Virtasen Paneelimaalia, jota oli noin 10-15% laimennettu vedellä.

Jos olen oikein ymmärtänyt, niin mikäli halutaan todella peittävää, niin silloin kannattaa käyttää muuta kuin Virtasen M1 luokiteltua maalia. Ja toisaalta, jos haluaa ehdottomasti vähän kuultavaa, niin Virtasen maalilla ei voi mennä pieleen. 😊

Kokeilin myös muita vaihtoehtoja. Ne jäivät rannalle ulkonäön tai hinnan vuoksi.

Saimme varoituksen etukäteen hirren pintaan tietyissä olosuhteissa saattaa muodostua noroja. Niitä muodostuu tilanteissa, kun hirren pintaan tulee pisara ja se pääsee valumaan.

Olin ajatellut, että suojaamme muovilla rakentamisen aikana hirsiseinät, mutta jätimme tekemättä, koska se nimenomaan synnyttää noroja. Muovi estää luonnollisen haihtumisen hirren pinnalta ja mahdollisen kosteuden ilmetessä (etenkin kun me lämmitimme runsaasti rakentamisen alussa).

Meillä on siis yksi noro. 😊

Eiväthän norot ole haitaksi, vaan se on ainoastaan makuasia ja esteettinen juttu. Mikäli noron haluaa pois, niin sen hiominen ei välttämättä ole nopea juttu. Sillä kosteus on saattanut imeytyä syvällekin.

Aloitin keittiön seinästä maalaamisen harjoittelun. Otin siveltimeen todella vähän maalia ja rivakasti tasoitin sen hirren pintaan. Aina yksi hirsi kerrallaan. Jotta pinta on todella tasainen tulee olla määrätietoinen. Vaikka näyttää siltä, että maali olisi jämähtänyt vähän paksummiksi kerroksiksi paikoittain, niin jatkoin silti sen hieromista siveltimellä. Ja se kannatti. Maali tuntui kitkan lämmöstä tasoittuvan kuitenkin hyvin. Saatan olla täysin väärässä tässä lämpöasiassa, mutta siltä se työn tekemisen aikana vaikutti.

Harsomaisen ohuesti tehty pinta on yllättävän työläs. Yksi noin 120 cm leveä kaistale ja hirren ollessa 25 cm korkea, vei aikaa noin 15 minuuttia saada harso todella tasaiseksi. Ei tarvita kovin kummoista päässälaskutaitoa havaitakseen, että projekti talossa kuin talossa vie kauan, mikäli näin harsomaisen pinnan minun taidoillani ja tekniikalla tekee.

Eli jatkoin kylpyhuoneessa astetta paksummalla maalipinnalla. Käsittely meni heti huomattavasti nopeammaksi. Suihkun lähellä halusin prammin peittävää, jotta se myös suojaisi puun pintaa. Käytäntö on osoittanut 4 viikon suihkuttelun jälkeen, että pisaroita eikä shampoota lennä seinään. Yhtään ei ainakaan ole käytön jälkeen pintaan tullut. Suihkuseinän hirsi näyttää yhä koskemattomalta!!

Lisäksi huomasin, että vähän läpikuultavasti maalaamalla eivät hirren halkeamat paista niin kovasti läpi. Toki ne eivät haittaa, koska kuuluvat hirsipinnan ominaisuuteen. Mutta meitä on moneksi. Joitakin halkeamat saattavat ärsyttää.

Pari vinkkiä tähän loppuun:

• Käytä apuria katsomaan selän takana, että mihin tulee maalista noroja. Itse ei työn aikana pysty katsomaan niin huolellisesti koko ajan jo käsiteltyä pintaa. Pieni pisara saattaa siveltimestä nimittäin jäädä ja hetken päästä valua. Hirsi kun on epätasainen verrattuna vaikka gyproc-levyyn.
• Apuri on myös paikallaan katsomaan, että hirsien väleihin ei jää liikaa maalia. Niistäkin lähteen valumaan herkästi.
• Oksan kohdalla, on makuasia laittaako enemmän maalia vai ei. Pihka tulee ajan myötä jonkun verran mahdollisesti puun sisältä ulos. Jos haluaa peittää enemmän oksan kohdalla, niin kannattaa vaikka töpötellä vähän maalia pienellä siveltimellä oksan kohtaan ennen kuin aloittaa sen käsittelyn.
• Ole suojateipin kanssa tarkka. Jos milli väärään suuntaan, niin puun värinen raita jää jäljelle.
• Mikäli paikkaat, niin ota todella vähän maalia siveltimeen. Jopa ilman erillistä kastamista saattaa onnistua paremmin.
• Siveltimen viivat eivät jää pintaan, mikäli jaksat sivellä. Siveltele, siveltele, siveltele.

Olen tyytyväinen meidän lopputulokseen. Ja myös, että kehitin todellisen tekniikan hirren maalaamisen suhteen. En pidä siveltimen jäljistä hirressä. Mutta aina tulee muistaa, että jokaisen taiteilijan siveltimen veto on yksilöllinen. Claude Monet & Vincent van Gogh olisivat ehkä samaa mieltä. 😊

Ei uskoisi, mutta kuvien välissä on vajaa vuosi.