Tarkkailimme lämpötilaa samalla kun ovi oli auki ja pari ikkunaa myös. Lämpötila pysyi nätisti 10-15 C välillä. Olen hämmästynyt, että myös lattia tuntui käteen odotettua lämpimämmältä. Ja lattialla oleva mittari näytti myös ikkunan alla 14 C.
Tällä kertaa jätettiin pullakahvikuvat ottamatta. Tulee muuten ihan väärä käsitys työnteosta. 🙂
Terve Talo konseptissa ryömintätilan putsaaminen otetaan vakavasti. Ryömintätilaan jätetyt muovijätteet tai puun /laudan kappaleet ovat aiheuttaneet ongelmia ajan kuluessa useassa kohteessa. Tämä johtuu siitä, että kaikki, mikä maatuu, kerää kosteutta ja sitä kautta mahdollistaa kasvuston ilmestymisen. Itiöt, homeet kasvavat ja pesiytyvät mihin vain voivat.
Vinkkinä sanon, että ennen kuin asennetaan ontelolaatat, niin kaikki turha kannattaa ottaa jo siinä vaiheessa pois sepeliltä. Olin minäkin ottamassa nauloja, muoveja, roskia yms tuolloin pois, mutta en tajunnut ottaa myös syksyllä puista putoavia koivunlehtiä ontelolaattojen alta talteen. Ne kun ovat niin pieniä.
Mutta myös ihan kaikkea sepelin välistä ei näe, kun seisten tekee hommia. Lehtipuhallin tai lehti-imuri ovat tässä kohtaa myös asialliset välineet. Samoin iso magneetti. Niillä säästää polvia, selkää ja aikaa. 😊
Meillä siis ehdittiin laittaa ontelolaatat paikoilleen, ennen kuin ymmärsin, että myös koivunlehdet tulee poistaa. Maatöiden työnjohtaja painokkaasti kehotti ottamaan kaiken ylimääräisen pois. Toisin sanoen, matalassa tilassa joka ikinen pienikin koivun lehti, naula, muovin kappale, tupakan tumppi oli poistettava. Kaikki ylimääräinen, mikä on vähintään sentin mittainen, on kerätty nyt pois. Myös kaikki mikä oli alle 1 cm on kerätty pois. Polvilleen koko talon alapohja on käyty useana päivänä alue kerrallaan läpi.
Laskin, että olen ollut ryömintätilassa noin 15 h polvillaan sepelin päällä noukkimassa roskia. Homma on hidasta ja kuluttaa polvia. On ollut polvissa pyyhkeet roudarin-teipillä kiinnitettyinä pehmusteena ja myös polvisuojat on ollut käytössä. Sepelin välistä kun sormenpäillä kaivelee lehtiä yms, niin se ottaa myös selkään ja olkapäihin.
Ja sisäilma-asioista tutuille tiedoksi, että sitkeyteni ei olisi mahdollisesti kantanut tässä projektissa ihan loppuun asti, jollei maatöiden vastaava työnjohtajamme, Petteri Andersin, olisi painokkaasti ohjeistanut allekirjoittanutta keräämään kaiken maatuvan pois. 😊
Näin jälkikäteen ihmettelen, että miksi se on vienyt niin kauan. Ei tila ole niin iso, eikä homma myöskään vaikea. Mutta kyllä se oli hidasta, kun tekee homman huolellisesti. 😊 Nyt voin koko hommalle jo nauraa. Tavoite on saavutettu. Ryömintätila on tyhjennetty kaikesta maatuvasta. Kun tätä kirjoitan niin, on kulunut jo lähes 3 kuukautta viimeisestä kerrasta, kun olin kontillaan talon alla. Ja kinesio-teippikin on polvista pois lähtenyt. 😊
Ryömintätilaan, sepelin päälle tulee vielä leca-soraa 20 cm. Sitä ei ole vielä tilattu. Mutta tilaamme leca-soran vasta kun ryömintätilaan on kaikki putket asennettu. On työmiehillä vähän enemmän tilaa tehdä töitä. Eli sora puhalletaan ryömintätilaan maalis-huhtikuussa 2019.
Mikä on rakentamisen kohdalla riittävän puhdasta onnistuneen lopputuloksen saattamiseksi? Onko välttämätöntä saada ”leikkaussalin” tasoinen puhtaus? Nimittäin, voin vain kuvitella, että varmasti joistakin ammattilaisista tai maallikoista saattaa kuulostaa nykyiset puhtauden ja kosteuden määritykset ja tavoitteet täysin ylimitoitetulta. Etenkin, kun ne tulevat täysin ammattitaidottomien henkilöiden suusta kuten allekirjoittaneelta.
Oikeasti ei tarvitse olla yhtä puhdasta kuin leikkaussalissa. Se on ylimitoitettua absoluuttisena tavoitteena. Mutta tarkka puhtaudessa ja kosteudessa kannattaa olla. Minkä suuruinen onkaan riski, jos rakennuksen sisään jää roskia ja maatuvaa tavaraa laiskuuden tai väsymyksen vuoksi?
Viime aikoina on myös ammattilaisten viesti muuttunut huomattavasti tarkemmaksi. Sanotaan, että pienikin vesipisara tai lumi tulee ottaa pois. Ei yhtään maatuvaa roskaa saa jättää. Ei mitään ylimääräistä tule olla rakenteissa. Vähemmän kuulee mantraa aina ennenkin on näin tehty. Ei noin pieni roska mihinkään vaikuta. Tms.
Johtopäätökseni on, että ammattilaisetkin taitavat vähitellen kallistua enemmän korkeamman puhtaudentason linjalle. Onko siitä mitään haittaa, että on tarkempi puhtauden ja roskien osalta? Tarvitseeko tai kannattaako tehdä samoja virheitä, kuin tähän asti on tehty? Toki riski ei aina kaikkien kohdalla toteudu. Tiedätkö etukäteen kenen kohdalla toteutuu ja kenen ei?
Valitsimme maakostean betonin. Sitä tarjoaa Bekason ja tuote on Bekafloor. Tässä vesi lisätään työmaalla runkoainekseen. Vettä käytetään huomattavasti vähemmän, kuten kuvista näkyy. Massa on lähes hiutalemaista. Ja se tasoitetaan kuvassa näkyvällä pyörivällä laitteella.
Bekakloorilla on M1 luokitus. He pesevät kiviaineksen ennen käsittelyä. Ainekset varastoidaan hallissa, missä talvisin on lämmintä. Koko talven varasto kerätään valmiiksi. Ja myös kesällä kivet varastoidaan halleissa, jotta sadeveden ja tuulen mukana ei tule roskia tai muuta humusperäistä ainesta.
Kosteutta kun on selkeästi vähemmän, niin kuivuminen myös vie vähemmän aikaa. Ts vaikka maakosteabetoni on jonkun verran kalliimpaa, niin aikaa säästyy siinä, että lattian pinnoituksia päästään tekemään nopeammin. Vettä on noin 80l/m3.
Meillä on 8-10 cm lattia, ja se on näissä olosuhteissa valmista pinnoitukseen noin 3-4 viikon kuluttua. Toki tulemme mittaamaan lattian kosteuden ennen pinnoitusta.
Haastattelin puhelimessa Niko Grönthalia Bekasonilta, joka kertoi, että he eivät ole markkinoineet maakosteaabetonia juurikaan. Koko suosio pohjautuu, että työmailla kokeillaan uutta ratkaisua ja todetaan hyväksi. Näin sitä tilataan lisää. Vuositasolla maakosteaa betonia asennetaan n 140 000 m2.
Kun vielä pohdimme maakostean betonin tilaamista, niin vastaava mestarimme Harri Lauronen sanoi, tuotteen viime vuosina parantuneen, koska Bekason on kehittänyt sitä.
Heti asennuksen loputtua nousi ilmaan lämmintä höyryä. Massa oli sen verran lämmintä. Höyry ei näy kuvissa.
Asennuksen jälkeen betoni ei saa jäätyä. Sisälämpötilan tulee pysyä 10-15 C välillä. Näin talvirakentamisen aikaan lämpötilasta tulee huolehtia. Muutenhan ei olisi ongelmaa, mutta kosteuden tulee päästä ulos ja se onnistuu vain ikkunoita avaamalla. Eilenkin ulkolämpötila on noin -10 C … -12C.
Tämä kaikki saatiin siis yhdessä päivässä aikaiseksi. Siitä on 5 päivää. Tänäään menemme siirtämään harkkoja sisäseiniä varten sisälle. Jotta ne ovat lämpimiä, kun kosteiden tilojen seinien muuraus alkaa.
Tuntuu hyvältä kävellä lähempänä normaalia huonelattian korkeutta sisällä. Taas on edetty merkittävä askel lähemmäksi valmista kotia.
Alla kuvakollaasia edistymisestä viimeisen 2 viikon aikana.
Eristykset asensi Rakennus Otson porukka. LVI-työt asentaa Vesi-Masa Oy. Lattialämmitysputket on asentanut Tom Allen Senera.
Kuvassa alla näkyy hirsiseinistä pistorasioiden paikkoja. Samoin muut mustat putket kuvassa etualalla ovat sähköä. Sähköt meille asentaa Tmi Jarkko Kyllönen.
Kuvasta alla kannattaa huomata, että punaiset putket ja siniset putket eivät ole kiinni toisissaan. Näin ei lämminvesiputki lämmitä kylmää vettä. Ja toisin päin. Jos vahingossa asentaisi putket keskenään kiinni, niin kraanasta tulisi valitettavasti haaleaa vettä. Kylmä ei olisi kunnolla kylmää ja lämmin olisi pitkään enemmän haaleaa. Tämä ilmeisesti normi-juttu putkareille.
Seuraavaksi on vuorossa lattiavalu. Olemme siis siirtyneet uudestaan reippaaseen tahtiin ja hommat etenee loistavasti. 🙂
Jatkettiin lämmittämistä. Kävimme Ossin kanssa ryömintätilassa tarkistamassa, että ontelolaattojen alla olevat reiät ovat todellakin auki. Porasimme niihin leveämmät reiät. Mitään vettä ei tullut alas. Laatat tuntuivat kosteilta. Toki ontelon kohdalta laatta tuntuu sormen alla kuivemmalta kuin onteloiden välissä. Ryömintätilassa oli outoja vesiläikkiä. Ihan kuin olisi perustuksista, ontelolaatoista solahtanut vettä läpi. Lecasora puuttuu vielä ryömintätilasta, koska se asennetaan vasta putkien asentamisen jälkeen. Tämä saattoi olla yksi syy, että kosteus pääsi maasta nousemaan herkemmin, kun kapillaarikatko ei välttämättä ollut vielä riittävä. Ja kapillaarikatko ei estä kosteutta nousemasta vesihöyrynä. Se estää vapaan veden nousemista, imeytymistä kuiviin rakenteisiin. Ontelolaatat voivat kondensoida pohjastaan, jos niiden lämpötila on reilusti alempi, kuin taustalla vaikuttava lämpötila. Kastepisteen syntymiseen vaikuttaa luonnollisesti myös taustan suhteellinen kosteus. Ryömintätilassa se on tyypillisesti koholla jo valmiiksi.
Honkarakenne oli myös keskustellut tämän 6 viikon aikana VTT:n kanssa ja he olivat lausuntonsa antaneet. Sertifiointia ei tule antaa, mikäli ontelolaattojen saumat eivät ole kuivuneet riittävästi. Ja riittävästi oli 90 RH%.
Kun olimme kuivattaneet noin 6 viikkoa, niin hirret alkoivat kuivua liikaa. Tuli hiushalkeamia. Kaikki muu oli rutikuivaa, paitsi ontelolaattojen saumat. Alkoi olla jo surrealistinen olo, kun kaikki muu tilassa kuivuu, paitsi saumat. Käsittämätöntä. Kun kolmannen kerran tuli Vertialta kaveri mittaamaan ja vieläkään ei ollut RH% tippunut riittävästi, niin päätimme mieheni kanssa, että otamme levykuivaimet. Ei mitään hajua minkä tyyppisestä laitteesta käytännössä on kysymys ja miten ne toimivat. Jotain oli tehtävä. Tässä vaiheessa olimme odottaneet jo 6 viikkoa, että päästään jatkamaan hommia.
Normaalistihan ontelolaattoja tai niiden saumoja ei kosteusmitata ollenkaan. Moni sanoo, että jos näin tehtäisiin joka torpassa, niin ei valmistuisi taloja ollenkaan riittävällä nopeudella. Vai pitäisikö ajatella, että rakentamisen aikataulut ovat tällä hetkellä liian lyhyitä. Ja olisiko kuitenkin tämä yhtenä tekijänä vaikuttamassa monen talon sisäilmaongelmiin. Yleinen käytäntö on, että näitä ei koskaan tarkasteta. Ehkä tätä yleistä käytäntöä tai hyväksi havaittua toimintatapaa olisi syytä tarkastella uudestaan..
Mutta tarkoituksena meillä oli tammikuun puolessa välissä siis lähteä tositoimiin ja saada nopeammin lattia kuivaksi kuin vain odottamalla. Otimme suosituksesta yhteyttä alalla toimivaan Humitoriin. Kaverit olivat erittäin mukavia. Asiantuntevia. Ja myös tekivät ehdotuksia, kuinka ongelma saadaan taklattua. Meitä oli tontilla palaveeraamassa vastaava työnjohtaja Harri Lauronen, Honkarakenteen Jyri Välilä, sisätöiden työnjohtaja Otso Korhonen ja Humitorin edustajat vauriotarkastajat Pasi Jokivuori ja Mauri Heikkinen allekirjoittaneen lisäksi. Noin tunnin verran käytiin läpi tehdyt toimenpiteet, tilannekatsaus ja mahdolliset vaihtoehdot asian kuntoon saattamiseksi.
Sovimme asioiden laittamisesta kuntoon ja Humitorin laitteet, Dry Boost, olivatkin todella nopeasti tontilla. Kun menin paikalle, niin kyllä oli konesalin tuntua. Ja ilma oli viileämpi, koska laitteiden teho oli suunnattu lattiaan. Myös ontelopohja oli lämmennyt huomattavasti. Lattiassa oli nyt todellista lämmön tuntua.
Reilun 2 viikkoa olivat laitteet asennettuina ja toiminnassa. Niitä tuli siirtää aika ajoin, jotta lämpö jakaantuu tasaisesti. Laitteiden väliin jätettiin tilaa, jotta kosteus pääsee poistumaan huoneilmaan. Laitteita oli kaiken kaikkiaan 50 kpl. Käytössä oli kahdenkokoisia laitteita.
Kun koko urakka alkoi olla ohi, muistaa Vantaan Energia meitä. Laskulla. Mehevällä laskulla, missä oli vain ensimmäisen 6 viikon kuivatuksia. Toinen mokoma on vielä tulossa. Tiedoksi vielä, että kuivauslaitteet kuluttivat 9492 kWh.
Mikä oli tämän prosessin opetus? Mitä ajatuksia tästä jäi?
Nyt on kuitenkin ihanaa, että lattiaan on asennettu eristykset helmikuun ensimmäisen viikon aikana ja töitä on päästy jatkamaan!!
Meillä oli rakentamisen osalta koko syksyn hyvä vauhti päällä. Joulukuun alussa, maalämpökaivon porauksen jälkeen, oli tarkoitus mitata ontelolaattojen saumojen kosteus ja jatkaa töitä suoraan lattiavalua kohti. Ontelolaatat oli asennettu lokakuussa. Jonkun verran oli sadellut ontelolaattojen asennuksen ja pystytyksen välisenä aikana, mutta ei mitenkään rajusti. Ilmatieteenlaitoksen sivuilta tarkistin, että 2,49 cm oli sadellut ontelolaattojen asennuksen ja kattorakenteiden asentamisen välisenä aikana. Mittauspiste on noin 4 km:n päässä.
Vertia Oy suoritti ontelolaattojen saumojen mittauksen. Asiantuntija astuessaan ovesta sisällä sanoi ensimmäisenä, että saumat eivät ole vielä riittävän kuivia. Ihmettelin kommenttia, mutta en mitenkään epäillyt hänen sanomistaan. Olen monta kertaa nähnyt, miten kokemusta kerryttänyt pystyy näkemään suoraan tilanteen oikean laidan. Toki toivoin lopputuloksesta jotain muuta kuin märkää.
Mutta ihmettelimme kylläkin molemmat, että mistä oli vettä tullut ontelolaatan pinnalle, kun sellaisenkin kohdan löysimme. Meillä oli suojakangasta ollut muutaman neliön alalta ontelolaatan päällä, kun kurakelillä liikuttiin sisään ja ulos. Kun tarkemmin katsoi, niin myös tämä alue näytti muita kohtia kosteammalta.
Kun ensimmäisen mittauksen tulos tuli, olimme kaikki hämillämme. RH% 97 ja analyysi sisälsi lauseen, että betonin kuivuminen saumojen ja yhden valutäytön pinnalta ei ollut edes kunnolla alkanut. Täh!! Vaikka katto oli ollut pään päällä jo reilun kuukauden. Eikä syksy ollut mitenkään poikkeuksellisen kostea. Kuivuminen ei ollut edes alkanut!!
Mittaaja mainitsi heti, että kannattaa ottaa levykuivaimet käyttöön, koska näin ontelokentän valut saisivat kohdennetusti lämpöä ja kuivuminen edistyisi merkittävästi. LEVYKUIVAIMET?! MITKÄ?!
Kaikki muut asiantuntija, vastaavia työnjohtajiamme myöten, olivat sitä mieltä, että lämppärit päälle vaan ja kyllä se siitä kuivuu. On aina ennenkin kuivunut. Hmm. Oikeastaan tässä vaiheessahan ei koskaan edes mittauksia tehdä, joten kuivumisen etenemistä on vaikea arvioida. Terve Talo konseptissa on edellytys, että perustukset myös mitataan. Ja tulee olla 90 RH% tai alle.
RH% = relative humidity % = suhteellinen kosteus%.
Haluan täsmentää, että nyt siis ei puhuta lattiavalun kosteudesta. Lattiavalun kriittinen raja on 85 RH%. Siis kutsuttiin vuonna 2014 kriittiseksi rajaksi, ja nykyään se rakentajien kesken on normi. Ainakin muutamasta yleisestä keskustelusta olen havainnut tämän harmillisen suunnanmuutoksen.
Vertian kaveri oli mukava, kun hän oma-aloitteisesti mietti, missä ongelma voi olla, kun ei saumat kuivu. Tässä kohtaa oli hyvä käydä pohdintaa useamman tahon kanssa. Puhelimet olivat käytössä vastaavan työnjohtajan ja muiden kanssa. Ratkaisuja haettiin urakalla.
Laitoimme sitten kaksi kappaletta 9 kwh lämppäriä käyntiin. Ja myös alapohjassa oli ajoittain lämmityslaite käynnissä. Sähkökapasiteetti ei enää riittänyt, että kaikki 3 lämppäriä olisivat olleet yhtä aikaa päällä. Sähkökapasiteetin vajeen vuoksi taukotuvalla jäi sumpit keittämättä monena päivänä. Lisättiin sähkökapasiteettia. Lisättiin korvausilmalle aukkoja. Raksa-oveen reikiä. Hankittiin erillinen laite, kosteudenpoistaja. Ikkunoita pidettiin yötä päivää auki. Päivästä riippuen, lämpöä oli kuitenkin koko ajan yli +15C … +26C, vaikka ulkona oli -17C … -25C.
Viikon kuluttua tehtiin uusi mittaus. Vain pari prosenttia alempi. MITÄ?! EI KUIVU VIELÄKÄÄN??!!
Syyksi pohdinnan jälkeen todettiin, että sisäilman lämmitys ei riittävästi lämmittänyt itse onteloita, ja ontelot olivat lisäksi ryömintätilan kylmää ilmaa vasten. Jos olisi ollut kuuma kesä, niin tilanne olisi ollut täysin toinen. Pakkanen siis voitti tämänkin erän.
Ratkaisusta seuraavassa julkaisussa.
Ylläpito tontilla on lähes päivittäistä työtä. Mies onneksi ehtii töiden jälkeen tontilla käymään vaikka päivittäin. Tälläkin hetkellä, kun tätä kirjoitan, hän on tontilla. Itse keskityn herkemmin viikonloppuihin, jolloin olen koko päivän tontilla hommissa.
Aikaa tarvitsee varata tontin infran järjestelyyn eli a) tuleville toimituksille pitää järjestää tila valmiiksi, sorapeti tyhjäksi, suojapeitteet, lavat, jne, b) jätteiden keräys kasaan ja jätesäkkeihin, poiskuljetus ja c) siivoaminen rakennuksen sisällä, pihalla & taukotuvalla vievät kaikki oman aikansa. Kun asioita valmistellaan tai kun hommat työmiehillä etenevät vauhdilla on syytä varata aikaa tähän kaikkeen.
Siivoamisessa imurointi on tärkeää ja sitä on suoritettu säännöllisesti. Teollisuusimuri on ollut todella tarpeellinen hankinta. Hirsitalossa etenkin puhtauden ylläpito on hyvä jaksaa hoitaa koko rakennuskauden hyvin. Sillä ulkoseinien sisäpinnat ovat useimmiten saman tien lopullista pintaa, joten rakennusaikainen pöly yms lika saattaa muuten kertyä hirren pintaan.
Meillä hirsiseiniin tulee vain jonkinlainen suojaus sisäpinnalle. Värillinen, mutta ei kuitenkaan mikään todella peittävä. Sen tähden itsekin yrittää muistaa aina olla ottamatta tukea seinästä. Tämä pätee sisällä ja ulkona. Siihen jää nimittäin työrukkasista ja likaisista sormista jälkiä. Tämä sama tilanne ei ole välttämättä muissa kohteissa, missä talon runko sekä ulkoa että sisältä verhoillaan myöhemmässä vaiheessa.
Honkarakenteen rakentamispalvelupäällikkö Jyri Välilän kanssa keskustelin, että tulisiko hirsiseinät nyt käsitellä suoja-aineella, kun ei ole mitään muutakaan mitä joulukuussa pystyimme tekemään.
Kysyin nimenomaan sen tähden, että mänty on herkkä reagoimaan valoon ja seinät ovat vailla suoja-aineita lähestulkoon kesään saakka.
Hän ei kuitenkaan suositellut juuri siitä syystä, että jos sattuu jollekin vahinko ja seinään tulee jälki. Koska jäljet saa vain hiomalla pois, niin silloin on suuri mahdollisuus, että seinään tulee läikkä mitä ei helposti saa pois. Etenkin jos haluaa seinävärityksestä sävyttävän, ei peittävän. Ja sävyttävän pinnanhan haluan, koska tarkoitus on nauttia hirren kauniista ja harmonisesta pinnasta.
Ehdotin myös, että jospa suojaisimme tämän kevään ajan hirsiset sisäseinät. Tämäkään ei ollut suotavaa, koska sisällä oleva lämpö saattaa nostaa hengittävän hirren pintaan kosteutta, mikä suojamuovin takia ei pääse ilmaan, vaan jää hirren pintaan. Tämä ilmiö saattaa aiheuttaa noroja hirren pinnalle, mitkä eivät lähde helpolla pois. Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että teemme pintojen suojauksen vasta keväämmällä.
Emme ole vielä päättäneet mikä tulee olemaan talon ulkoväri. Emmekä myöskään mikä on sisäseinien väritys. Virtasen maalitehtaan tuotteilla on tarkoitus tässä lähiaikoina testata mitä vaihtoehtoja löytyy. Heillä on hyvät, hengittävät materiaalit hirren pintaan, jotta hirren hengittävä ominaisuus tulee hyödynnettyä. Suuntaa antavasti on ajatuksia värityksestä, mutta lopullista päätöstä ei voi ennen testausta tehdä. Monta kertaa olen tehnyt päätöksen kaupassa ripeästi. Joskus onnistunut värivalinta, joskus olen harmitellut asiaa. Ja kerran meni aivan uusiksi.
Olemme myös tilanneet tontille lukittavan kontin. Tarkoitus on saada säältä suojaan tarvittavat materiaalit, mikäli toimitus jossain vaiheessa vaikka liian aikaisin. Tai työt jostain syystä viivästyvät. Otso Korhonen oli myös tyytyväinen tähän ratkaisuun, koska he saavat työvälineensä konttiin yöksi säilöön. Terve Talo konseptin mukaan he ei ole suotavaa säilyttää laitteita öisin sisätiloissa. Laitteissa kun on kuitenkin pölyä ja sahanpurua.
Kontin hankkiminen on riskitön ratkaisu siltä osin, että sen osto- ja myyntihinta ovat lähellä toisiaan. Ja vaikka asumme jonkun verran sivussa, niin silti on aina vaarana, että pitkäkyntinen osuu tontille. Emme halua ikävää yllätystä, että työt pysähtyvät ja vakuutusyhtiön lomakkeiden täyttäminen alkaa.
Tuntuu hyvältä kulkea työmaalla, kun siellä on materiaalit ja tavarat järjestyksessä sekä tilat työn tekemistä varten on tehty. Teemme näitä järjestelytöitä työmiesten työympäristön parantamiseksi. On heidän miellyttävämpi tehdä töitä, kun ei ensin tarvitse etsiä eri paikoista tarvitsemiaan tavaroita.
Vihdoin on saatu lupa jatkaa töiden tekoa. Maanantaina aloittivat Otson miehet eristysten asentamisen. Ja käyttövesien ja lattiakaivojen parissa töitä teki Vesimasan kaverit.
Alla pari kuvaa.
Kattoturvatuotteet eli lumiesteet ja palotikkaat katolle sekä vesikourut & sylksyputket asennettiin vähän ennen joulua. Asennuksen suoritti Etelä-Suomen Peltipojat Oy.
Katto meillä on tumman harmaa ja katolla lumiesteet myös ovat tummanharmaita. Räystäät, syöksykourut ja ikkunat ovat valkoiset. Mielestäni kokonaisuus saa näin valoisuutta ja raikkautta.
Meillä oli sama yhdistelmä puretussa talossamme. Eli tumma katto ja valkoiset räystäät ja ihan hyvältä näytti. Pyrin kaiken puolin välttämään synkkää ilmettä. Siksi ehkä valitsen herkästi vaaleaa pintaa myös ulos. Toki mustalla on omat paikkansa, niin ulkona kuin sisustuksessa. Joka tapauksessa pyrin välttämään synkkyyttä. Tässä kun on elämä niin heitellyt, ei sitä enää halua sen lisäksi luoda synkkää maisemaa ympärilleen.
Ja olen asunut myös niin paljon ulkomailla, että pidän välillä räikeistäkin väreistä. Vaikka ehkä en enää valitsisi lähes kirkasta oranssia ulko-oven väriksi, kuten meidän puretussa talossa oli. 😊 Vaikka oli valinta suhteellisen toimiva tuolloin.
Kourujen ja lumiesteiden asennuksen aikoina keli oli välillä tuulinen ja jäätävän tuiskuinen. Hyvälläkin kelillä on hidasta puuhaa asentaa lumiesteitä, kun koko ajan pitää nousta tikkaille ja palata alas. Hetken kun työtä seurailin, niin ajattelin, että ottaa varmasti jalkoihin ja reisiin ainainen kiipeily. En kuitenkaan rohjennut kysyä, että onko step aerobic harrastuksena tuttu. Oli kyllä sen verran hyväntuulinen ja huumorintäyteinen asentaja, että olisi varmaan ymmärtänyt kysymyksen. 😊
Kivat on kattoturvatuotteet kaikkinensa. Tulee talosta taas valmiimman näköinen.
